OECD (Organization for Economic Co–operation and Development) on vuonna 1961 perustettu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jossa on 34 jäsenmaata. Järjestö kerää ja tuottaa tilastoja, analysoi ja ennustaa talouden kehitystä sekä tekee tutkimustyötä. Suomi on ollut OECD:n jäsen vuodesta 1969.
DAC: OECD:n kehitysapukomitea (Development Assistance Committee, DAC) on yksi keskeisimmistä kehitysyhteistyötoimijoista maailmassa. Konsensuksella päätöksensä tekevä DAC määrittelee, minkälainen rahoitus on luettavissa viralliseksi kehitysavuksi (ODA) ja mitkä maat sitä voivat vastaanottaa.
ODA: Official development assistance, OECD:n virallinen kehitysapu.
1960-luku
Vahva käsitys kehityksen oikeasta suunnasta ja Pohjolan ihmisistä kehityksen asiantuntijoina ja aikaansaajina
1955
Suomi liittyy Yhdistyneisiin Kansakuntiin
1962
Ensimmäinen yhteispohjoismainen kehityshanke Tanganyikassa
1965
Kehitysaputoimisto ulkoministeriöön
1968
Suomesta tulee kehitysavun nettomaksaja
1970-luku
Kehitysavun muotona sellainen joka edistäisi mahdollisimman paljon kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä, uskottiin talouskasvun ja asiantuntijuuden voimaan
1970
Suomi sitoutuu 0,7 prosenttiin bktl:stä vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
1974
Ensimmäinen määräraha kansalaisjärjestöhankkeisiin, omarahoitus 40 %
Suomi lähettää ensimmäiset kehitysjoukkolaiset Tansaniaan
1975
Suomi liittyy OECD:n kehitysapukomitea DAC:n jäseneksi
1979
Kehitysyhteistyövarojen BKTL-osuus alkaa kasvaa nopeasti
1980-luku
Teollisuuden viennin edistäminen nosti kehitysyhteistyön määrää Suomessakin hurjasti. Suurten projektien varjossa myös kansalaisjärjestöt voimistuivat ja niiden kautta annettu apu moninkertaistui vuosikymmenen aikana. Opittiin kiinnittämään huomiota uusiin asioihin, osallistavuuteen, paikalliseen omistajuuteen, kestävää kehitykseen. Naisten asema ja tasa-arvon edistäminen tulivat mukaan kehityskeskusteluun.
1980
Prosenttiliike sai alkunsa yksityisistä ihmisistä jotka halusivat esimerkillään valtiovallalle että heillä on tahtoa antaa prosenttituloistaan kehitysyhteistyöhön.
1985
Kepa perustetaan
1986
Ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikkö perustetaan
1990-luku
1990-luvun lama leikkasi kehitysyhteistyötä, painopiste siirtyi perinteisestä hanketuesta pitkäjänteiseen ohjelmayhteistyöhön, jossa avunantajamaat antavat suoraa sektori- tai budjettitukea vastaanottajamaille. Vuoropuhelua tiivistettiin ja tavoitteeksi nostettiin tasavertainen yhteistyö, kumppanuus. Myös avunsaajamaan oma vastuu ja aktiivisuus kehityshankkeiden toteutuksessa on korostunut 1990-luvulta alkaen.
Ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyön tavoitteita määriteltiin yhdessä. Teknologiaviennin ja talouskasvun sijasta pyrittiin mahdollisimman tehokkaaseen köyhyyden vähentämiseen. YK:n yleiskokous hyväksyi vuosituhattavoitteet, joissa sitouduttiin muun muassa vähentämään köyhyys puoleen vuoteen 2015 mennessä.
1991
Suomen kehitysapu on 0,8 % BKT:sta.
1992
Ensimmäiset sopimukset solmitaan kehysjärjestöjen (nyk. kumppanijärjestöjen) kanssa.
Hallitus supistaa laman vuoksi kehitysmäärärahat tilapäisesti 0,4 prosenttin BKTL:-tasolle.
1995
Suomi mukaan EU:n kehitysyhteistyöhön.
2000-luku
2000-luvulla pääosassa ovat YK:n vuosituhattavoitteet. Kahdeksan tavoitteen kautta pyritään poistamaan äärimmäinen köyhyys maailmasta. Suomi on sitoutunut näihin tavoitteisiin kehityspolitiikassaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuinen kumppanuus, johon osallistuvat julkinen ja yksityinen sektori niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissakin.
Kehitysyhteistyöstä on tullut kehityspolitiikkaa myös järjestöille. Järjestöjen ponnistelut oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi ovat kanavoituneet kampanjointiin ja vaikuttamistyöhön.
2000
Kansalaisjärjestöjen määräraha on yli 10 % kehitysyhteistyövaroista.
2001
Suomi ryhtyy antamaan hanketuen ohella myös suoraa budjettitukea.
Suomen kehitysyhteistyötä keskitetään yhä harvempiin maihin ja ohjelmiin.
2002
Kolme neljästä suomalaisesta kannattaa kehitysyhteistyötä.
2004
Suomen kehityspoliittinen ohjelma: YK:n vuosituhatjulistuksesta puitteet Suomen politiikalle.
2007
Suomen kehityspoliittinen ohjelma: Kohti oikeudenmukaista ja kestävää ihmiskuntapolitiikkaa. Luonnon taloudellisuus painopisteeksi.
2009
Pakolaisten vastaanottamisesta syntyviä kuluja aletaan laskea osaksi kehitysyhteistyöbudjettia ennätysmäärin. Käytäntöä pidetään OECD:ssa kyseenalaisena, ja Suomen toimenpide nähdään monien mielestä tilastokikkailuna.
2010
Kehityspoliittinen kansalaisyhteiskuntalinjaus.
Suomen kehitysyhteistyöbudjetti on 1074 muiljoonaa euroa, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Bruttokansantuloon suhteutettuna se tarkoittaa 0,56 prosenttia, mikä sekin on suurin osuus sitten vuoden 1992.
2012
Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma: johtoajatuksena ihmisoikeusperustaisuus.
2014
Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön määrärahat nousevat 114 miljoonaan euroon, noin 13 % varsinaisesta kehitysyhteistyöstä. Samana keväänä Suomi leikkaa jälleen kehitysyhteistyömäärärahoja.
2015
Suomi leikkaa varsinaisista kehitysyhteistyön määrärahoista 200 miljoonaa euroa ja lisäksi 130 miljoonaa euroa vastuullistenyritysten kautta kulkevista määrärahoista.
2016
Lisäleikkaus kehitysyhteistyön määrärahoista 25 miljoonaa euroa.
—Lähde: Kepan itseopiskeluympäristö, Antti Turakka.