Itä-Afrikan, luultavasti koko Afrikan ensimmäiset siirtomaaherrat olivat portugalilaisia noin 1400-luvulla. Purjehtijoiden tarkoitus oli tutkia millainen maailma siellä kaukana oli, oliko sillä reuna josta putoaa tuonelan pyörteisiin vai oliko maailman reunana takana Atlantis, onnen ja rikkauden maa.
Kuvitelmat olivat ehkä vähän tämäntapaisia. Löytöretkeilijät olivat kuitenkin merenkulun ammattilaisia, tutkijoita ja uskalikkoja, mutta myös rikkauksien ryöstäjiä, kauppiaita tai ainakin kauppiaitten asialla omaa etua unohtaen. Teema taisi olla sananlasku ’Oma löytty löytty, vieras löytty varastettu’.
Itä-Afrikan ensimmäiset eurooppalaiset siirtomaaherrat olivat portugalilaisia noin 1400-luvulta eteenpäin. Tuskin he olivat ainoita tai edes ensimmäisiä tuon laajan alueen hyväksikäyttäjiä, sillä arabit ja intialaiset tulivat innokkaasti apajille ennen heitä. Orjat, kulta ja norsunluu olivat arabien ja eurooppalaisten päätavoitteet. Valtaa pitävien aikeet olivat tarkkaan tiedossa: ’Kun rannikolla vihelletään, se kuuluu suurille järville asti’. Sitaatti Kaunis Maailma -kirjasta, osasta jossa kuvataan Itä-Afrikkaa.
Itä-Afrikan sisämaan ryöstämisellä oli myös yksi hyvä puoli. Rannikolla asuvan pienehkön swahili-heimon kieli kehittyi yhteydenpitokieleksi. Se oli alku swahilin kielen kehittymiselle heimokielen ja pidding-kielen kautta oikeaksi kieleksi.
Kolmen neljän sadan vuoden kuluessa lähes koko Afrikka oli jaettu eurooppalaisten omaisuudeksi ja ryöstötantereeksi.
Vuonna 1885 Berliinissä Euroopan maat neuvottelivat Afrikan siirtomaiden jakamisesta ja kullekin tulevien alueiden määrittelemisestä. Berliinin konferenssista on peräisin rajat Pohjois-Afrikan ja Saharan alueilla. Ne piirrettiin viivoittimella, kun tarkkoja maantieteellisiä tietoja ei ollut eikä tietoja omistuksista. Tai niistä ei välitetty.
Berliinin konferenssissa Itä-Afrikasta tuli Saksan siirtomaa. Se oli yksi iso kokonaisuus, jakoa eri maihin tai heimojen asuttamiin alueisiin ei ollut.
Isäntä vaihtui kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1919 Itä-Afrikasta tuli brittien siirtomaa. Siihen kuului ne alueet jotka britit olivat valloittaneet saksalaisilta.
Vuodesta 1922 lähtien Itä-Afrikka oli Kansainliiton päätöksellä brittien mandaattialue, kunnes vuonna 1946 Yhdistyneet Kansakunnat otti alueen valvontaansa ja britit hallitsivat sitä YK:n huoltohallintoalueena.