Afrikan maiden vapautuminen siirtomaavallasta herätti ajatuksen afrikkalaisesta yhteenliittymisestä. Vuonna 1963 uudet valtiot perustivat Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU). Se sai tehdyksi yhden tärkeän päätöksen: Afrikan valtiot tunnustaisivat ne rajat jotka siirtomaavallat olivat aikoinaan asettaneet. Vuonna 1963 jäljellä olevien siirtomaiden vapatumisestra sekä vallan siirtämisestä Etelä-Afrikan mustalle enemmistölle oli myös helppo yksimielinen päätös. Monet valtioista oivat varsin pieniä, niin että oli epäilyksiä niiden elinkelpoisuudesta.
Kehitys kaikissa uusissa valtioissa alkoi kulkea samaa rataan kuin Aasian itsenäistyneissä maissa. Monet ongelmat olivat samoja. Piti saada syntymään kansakunta, kun aikaisemmin oli ollut vain heimoja, klaaneja ja paikallisia ryhmittymiä. Keskushallinnon ja vähemmistöjen suhteet olivat usein huonoja. Valtiot halusivat nykyaikaisia valtioita, mutta niiltä puuttui nykyaikainen virkamiesluokka. Poliittinen järjestelmä, perustuslaki ja sen käytännöllinen soveltamistapa piti luoda epävakaissa olosuhteissa. Odotuksia oli paljon, mutta köyhyys, lukutaidottomuus ja takapajuisuus asetti rajat odotusten toteutumismahdollisuuksille.
Tansaniassa, aluksi Tangayikassa oli etuna siirtomaavaltiaiden harjoittama kauppa, joka levitti laajalle swahilin kielen. Julius Nyerere teki swahilista kansallisen kielen, joka tasoitti ristiriitojen selvittelemistä. Myös se, että Tanganyikassa ei ollut yhteen niin suurta heimokieltä, joka helpotti swahilin yleistymistä. Nykyisin swahili on suuren väestönosan äidinkieli.
Koko Afrikan itsenäistymisen symboleiksi on muodostunut mustien taistelu apartheidia vastaan ja Nelson Mandela. Myös OAU:lla oli suuri vaikutus kuten myös vapaustaistelijoilla kuten Nyerere, Kenneth Kaunda Sambiassa ja Robert Mugabe Etelä-Rhoidesiassa, josta tuli Zimbabwe. Kahdesta viimeksi mainitusta tuli myuöhemin aikamoisia diktaattoreita.
Melkein kaikissa Afrikan maissa itsenäisyys saavutettiin sisällissotien kautta. Tansania on harvinainen poikkeus.
Itsenäistymistymisaallot Afrikassa:
1950-luku
- Marokko Ranska ESPANJA
- Guinea Ranska
- Tunisia Ranska
- Libya ITALIA
- Sudan UK
- Ghana UK
1960-luku
- Algeria Ranska (itsenäistymissota Ranskaa vastaan) Algerian itsenäisyystaistelu 1954–1963
- Mauritania Ranska
- Burkina Faso Ranska
- Norsunluurannikko Ranska
- Benin Ranska
- Togo Ranska
- Niger Ranska
- Tsad Ranska
- Niger Ranska
- Kamerun Ranska
- Keski-Afrikan tasavalta Ranska
- Kongon tasavalta Ranska
- Gabon Ranska
- Madagaskar Ranska
- Mali Ranska
- Kongon demokraattinen tasavalta BELGIA (Kuuden vuoden sisällissota)
- Ruanda BELGIA
- Burundi BELGIA
- Nigeria UK (Biafran sota)
- Sierra Leone UK
- Uganda UK
- Tanganyika UK, muodosti liittovaltion Sansabarin kanssa nimellä Tansania 1964
- Tansania UK
- Kenia UK
- Sansibar UK
- Sambia UK
- Zimbabwe UK
- Malawi UK
- Botswana UK
- Swasimaa UK
- Lesotho UK
- Gambia UK
- Somalia ITALIA, UK
- Italia, UK
- Päiväntasaajan Guinea ES
1970-luku
- Angola 1975 PORT (sisällissota)
- Sao Tomé ja Principe PORT
- Guinea-Bissau PORT
- Kap Verde PORT
- Mosambik PORT
- Seychellit Br
- Djobouti Ranska
- Komorit Ranska
1990-luku
- Eritrea ETIOPIA
- Namibia ETELÄ-AFR
Itsenäisinä pysyneet valtiot
- Egypti (muodollisesti itsenäinen mutta käytännössä brittien ohjaama)
- Liberia (Yhdysvalloista muuttaneiden entisten orjien alue, ottivat alkuperäisasukkailta kielen ja nimen)
- Etelä-Afrikka (Englannin hallitus julisti vapaaksi maaksi)
- Etiopia (toisen maailmansodan aikana viisi vuotta Italian miehittämä)
— Lähteenä Otavan suuri maailmanhistoria ja omat tiedot.