Hippiliike (englannin sanasta hippies) on 1960-luvulla voimakkaasti vaikuttanut nuorisokulttuuri ja protestiliike, joka vastusti sotaa ja kapinoi keskiluokkaisia ja konservatiivisia arvoja vastaan. Hippiliikkeen ihanteita olivat rauhanaate, suvaitsevaisuus ja kapinointi vallinnutta tiukkaa seksuaalinormistoa vastaan.
Liikkeen jäsenten keskeisiä ulkoisia tunnusmerkkejä olivat värikkäät vaatteet ja miehillä tuolloin epätavalliset pitkät hiukset. Hippiliike oli osa laajempaa 1960-luvun kulttuurista ja poliittista kuohuntaa.
Tausta
Hippiliikkeen esimuotoja on tunnistettu eräissä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuuriliikkeissä. Varsinainen hippiliike syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa beatnik-liikkeen ja folkmusiikkipiirien pohjalta. Eräs hippikulttuurin syntymän kannalta tärkeä tekijä oli Jack Kerouacin vuonna 1957 julkaistu kirja Matkalla, jossa tekijä kertoi omakohtaisista yhteiskunnan ulkopuolelta kerätyistä kokemuksistaan ja tämän elämän mukanaan tuomasta vapaudesta sekä päihdekokeiluista. Kirja tarjosi kuvauksen vaihtoehtoisesta maailmasta, ja siitä tuli suosittu.
Hippiliikkeen synty ja kukoistus
Hippiliikkeen katsotaan kiteytyneen ja saaneen nimensä San Franciscossa sijaitsevassa Haight-Ashburyn kaupunginosassa vuosina 1965–1966. Myös Kalifornian toiseen suurkaupunkiin, Los Angelesiin, muodostui hippiyhteisö.
Ensimmäinen San Franciscon hippiyhteisön suuri tapahtuma oli Human Be-In -niminen katujuhla tammikuussa 1967. Tarkoituksena oli yhdistää hipit, kansalaisoikeustaistelijat ja erilaiset radikaalit ryhmittymät toisiinsa. Näin yhdistyneellä vaihtoehtokulttuurilla uskottiin olevan paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa tulevaisuuteen. Tapahtumassa oli mukana noin 30 000 ihmistä.
Kukkaistietoisuuden voimaa alettiin tietoisesti hyödyntää Human Be-inin saaman myönteisen vastaanoton jälkeen. Monterey Pop -festivaali suunniteltiin epäkaupalliseksi tapahtumaksi, jota varten perustettiin tilapäinen organisaatio hoitamaan asioita musiikkipromoottorien sijasta. Monterey Popin johtokunnassa istuivat muun muassa Paul McCartney, Brian Jones, Mick Jagger, Brian Wilson ja Donovan. Yksi konsertin esiintyjistä oli kitaristi Jimi Hendrix. Tapahtuma järjestettiin 16.–18. kesäkuuta 1967 ja se houkutteli yli 200 000 kuuntelijaa.
Vietnamin sotaa vastaan
Vietnamin sodan vastustaminen oli hippiliikkeen keskeisimpiä yhteisiä poliittisia tavoitteita. Yhdysvaltain rahoittaessa vuoden 1967 sotatoimiaan 24 miljardin dollarin budjetilla laajeni myös sotaa vastustava rauhanliike. Nuoret miehet polttivat sotilaspassejaan eri puolilla Yhdysvaltoja, ja jotkut pakenivat kutsuntoja Kanadaan.
Historiallisesti merkittävämmäksi sodanvastaiseksi protestiksi nousi lokakuussa 1967 Pentagonin (Washington, CD) ympärillä tapahtunut mielenosoitus, johon on uskottu osallistuneen arviolta 100 000 ihmistä. Eri puolilta Yhdysvaltoja tulleisiin suuriin hippijoukkoihin oli liittynyt sotaveteraaneja, mustia nationalisteja, opiskelijoita, radikaaliryhmiä, useita eri naisjärjestöjä sekä kansalaisia kaikista yhteiskuntaluokista.
Mielenosoittajat vaativat Yhdysvaltoja vetämään joukkonsa pois Vietnamista. Mielenosoittajien määrä ja heidän pilkallinen iskulauseensa ”Hei LBJ, kuinka monta nuorukaista tapatat tänään” murensi presidentti Lyndon B. Johnsonin arvovaltaa ja järkytti koko kansakuntaa. Uutistoimistot ja lehdistö levittivät kuvia vastakulttuurin protestimarsseista ja mielenosoittajien ’Rakasta, älä sodi’ -kilvistä, joista tuli hippikulttuurin tunnuslause. Mielenosoitukset muuttivat Yhdysvaltain politiikan suuntaa Vietnamissa.
Muualla maailmassa
Hippiliike levisi kesällä 1967 myös Eurooppaan. Eurooppalaisen hippikulttuurin keskuksia olivat Lontoo ja muut Britannian kaupungit, joissa pitkiä hiuksia ja boheemeja tapoja suosinut rock- ja blueskulttuuri oli valmistellut hipeille tietä jo muutaman vuoden ajan.
Woodstockissa Yhdysvalloissa (vuonna 1969) ja Englannin Wight-saarella (vuonna 1970) järjestetyt valtavat rockfestivaalit edustivat suurimmalle osalle ihmisistä eräänlaista hippiliikkeen loppuhuipentumaa. Liike itsessään ei kuitenkaan kuollut, vaan jatkoi toimintaansa ympäri maailmaa pienemmässä mittakaavassa.
Huumausaineet olivat yksi hippien kulttuuriin liitetyistä piirteistä. Yleisimmät hippeihin yhdistetyt huumeet olivat marihuana sekä psykedeeliset huumeet kuten LSD.
Hippiliike ja Suomi
Suomessa hippiliike oli hillittyä, eikä siitä koskaan muotoutunut kovin näkyvää nuorisokulttuuria. Sen alkumainingit rantautuivat maahan kuitenkin jo kesällä 1967 lähinnä Beatles-levyjen ja ennen kaikkea singlen ‘All You Need Is Love’ välityksellä.
Hippiaatteen henkeen sopivia vaatteita saattoi löytää intialaisvaatteita myyvistä kaupoista, mutta kovin näkyvää osaa katukuvassa tämä vaatetus ei muodostanut. Lisäksi useimmat kotimaisen hippiliikkeen edustajista olivat osapäivähippejä. Suomalaisnuoret eivät olleet valmiit heittäytymään järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Hippiliikkeen kaupallistumisen mukana tulleet asiat kuten musiikki kiinnostivat nuorisoa enemmän kuin aatteen vaalima vaihtoehtoinen elämäntapa. Vuosina 1968–69 huumeongelmat yleistyivät jonkin verran Suomen kaupungeissa.
Aluksi hippikulttuuriin kuuluneet huumeet liikkuivat suurelta osalta taiteilija- ja muusikkopiireissä. Helsingissä toimivat underground-ryhmät olivat omanneet hippien arvoja.
Vuonna 1967 hippikulttuuri, avantgarde-taide ja kulttuuriradikalismi nousivat tärkeimmiksi yhdistäviksi tekijöiksi. Poliittinen osallistuminen oli vilkkaimmillaan kesällä 1968, jolloin lähinnä Yhdysvaltoja vastaan suunnatut mielenosoitukset olivat lähes jokaviikkoisia. Marraskuussa 1968 radikaalit opiskelijaryhmät valtasivat Vanhan ylioppilastalon.
Suomen kuuminta hippikesää vietettiin vasta vuonna 1970, jolloin järjestettiin ensimmäisen kerran Woodstockista vahvoja vaikutteita imenyt Turun Ruisrock. Psykedeelisen musiikin jälkimaininkeja hyödynnettiin myös radio-ohjelmassa Vesimiehen aika, joka avasi vuosina 1969–1971 Jorma Elovaaran juontamana kuuntelijoille salatieteiden oudon maailman.
Perintö
Alkuperäisen hippiliikkeen katsotaan hiipuneen pois 1970-luvun alussa. 1960-lukulainen protestiliike ja poliittinen aktivismi heikentyivät, ja nuorisokulttuuriin tulivat toisenlaiset tyylit, muodit ja aatteet.
Alkuperäisen hippiliikkeen perintöä on nähtävissä monissa myöhemmissä ilmiöissä, kuten esimerkiksi 1980-luvun rauhanliikkeessä sekä nykyajan luonnonsuojeluaatteessa, vihreässä liikkeessä, eläinoikeusliikkeessä ja feminismissä. Osa hippien tavoittelemista uudistuksista on tavallaan toteutunut, esimerkiksi seksuaalinen vapautuminen, avoliittojen hyväksyminen, yhteisöasuminen, yksilönvapauden lisääntyminen esimerkiksi pukeutumisessa ja ympäristönsuojelun nouseminen keskeiseen asemaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Jotkin hippiliikkeeseen yhdistetyt ilmiöt, kuten rockmusiikki, ovat välillä esiintyneet myös sovinnaisen valtakulttuurin osina. Intian osavaltio Goa on eräs nykypäivän uushippien suurimmista keskittymistä.
—Wikipediasta