OECD (Organization for Economic Co-operation and Development) on vuonna 1961 perustettu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jossa on 34 jäsenmaata. Järjestö kerää ja tuottaa tilastoja, analysoi ja ennustaa talouden kehitystä sekä tekee tutkimustyötä. Suomi on ollut OECD:n jäsen vuodesta 1969.
DAC: OECD:n kehitysapukomitea (Development Assistance Committee, DAC) on yksi keskeisimmistä kehitysyhteistyötoimijoista maailmassa. Konsensuksella päätöksensä tekevä DAC määrittelee, minkälainen rahoitus on luettavissa viralliseksi kehitysavuksi (ODA) ja mitkä maat sitä voivat vastaanottaa.
ODA: Official development assistance, OECD:n virallinen kehitysapu.
1960-luku
Vahva käsitys kehityksen oikeasta suunnsta ja Pohjolan ihmisistä kehityksen asiantuntijoina ja aikaansaajina
1955 Suomi liittyy Yhdistyneisiin Kansakuntiin
1962 Ensimmäinen yhteispohjoismainen kehityshanke Tanganyikassa
1965 Kehitysaputoimisto ulkoministeriöön
1968 Suomesta tulee kehitysavunnettomaksaja
1970-luku
Kehitysavun muotona sellainen joka edistäisi mahdolsimman paljon kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä, uskottiin talouskasvun ja asiantuntijuuden voimaan
1970 Suomi sitoutuu 0,7 prosenttiin bktl:stä vuosikymmenen puoliväliin mennessä.
1974 Ensimmäinen määräraha kansalaisjärjestöhankkeisiin, omarahoitus 40 prosenttia
Suomi lähettää ensimmäiset kehitysjoukkolaiset Tansaniaan
1975 Suomi liittyy OECD:n kehitysapukomitea DAC:in jäsenneksi
1979 Kehitysyhteistyövarojen BKTL-osuus alkaa kasvaa nopeasti
1980-luku
Teollisuuden viennin edistäminen nosti kehitysyhteistyön määrää Suomessakin hurjasti. Suurten projektien varjossa myös kansalaisjärjestöt voimistuivat ja niiden kautta annettu apu moninkertaistui vuosikymmenen aikana. Opittiin kiinnittämään huomiota uusiin asioihin, osallistavuuteen, paikalliseen omistajuuteen, kestävää kehitykseen. Naisten asema ja tasa-arvon edistäminen tulivat mukaan kehityskeskusteluun.
1980 Prosenttiliike sai alkunsa yksityisistä ihmisistä jotka halusivat esimerkillään valtiovallalle että heilä on tahtoa antaa prosenttituloistaan kehotysyhteistyöhön.
1985 Kepa perustetaan
1986 Ulkoministeriön kansalaisjärjestöyksikkö perustetaan
1990-luku
1990-luvun lama leikkasi kehitysyhteistyötä, painopiste siirtyi perinteisestä hanketuesta pitkäjänteiseen ohjelmayhteistyöhön, jossa avunantajamaat antavat suoraa sektori- tai budjettitukea vastaanottajamaille. Vuoropuhelua tiivistettiin ja tavoitteeksi nostettiin tasavertainen yhteistyö, kumppanuus. Myös avunsaajamaan oma vastuu ja aktiivisuus kehityshankkeiden toteutuksessa on korostunut 1990-luvulta alkaen.
Ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyön tavoitteita määriteltiin yhdessä. Teknologiaviennin ja talouskasvun sijasta pyrittiin mahdollisimman tehokkaaseen köyhyyden vähentämiseen. YK:n yleiskokous hyväksyi vuosituhattavoitteet, joissa sitouduttiin muun muassa vähentämään köyhyys puoleen vuoteen 2015 mennessä.
1991 Suomen kehitysapu on 0,8 prosenttia BKT:sta.
1992 Ensimmäiset sopimukset solmitaan kehysjärjestöjen (nyk. kumppanijärjestöjen) kanssa.
Hallitus supistaa laman vuoksi kehitysmäärärahat tilapäisesti 0,4 prosenttin BKTL:-tasolle.
1995 Suomi mukaan EU:n kehitysyhteistyöhön.
2000-luku
2000-luvulla pääosassa ovat YK:n vuosituhattavoitteet. Kahdeksan tavoitteen kautta pyritään poistamaan äärimmäinen köyhyys maailmasta. Suomi on sitoutunut näihin tavoitteisiin kehityspolitiikassaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan maailmanlaajuinen kumppanuus, johon osallistuvat julkinen ja yksityinen sektori niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissakin.
Kehitysyhteistyöstä on tullut kehityspolitiikkaa myös järjestöille. Järjestöjen ponnistelut oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi ovat kanavoituneet kampanjointiin ja vaikuttamistyöhön.
2000 Kansalaisjärjestöjen määräraha on yli 10 prosenttia kehitysyhteistyövaroista.
2001 Suomi ryhtyy antamaan hanketuen ohella myös suoraa budjettitukea.
Suomen kehitysyhteistyötä keskitetään yhä harvempiin maihin ja ohjelmiin.
2002 Kolme neljästä suomalaisesta kannattaa kehitysyhteistyötä.
2004 Suomen kehityspoliittinen ohjelma: YK:n vuosituhatjulistuksesta puitteet Suomen politiikalle.
2007 Suopmen kehitypoliittinen ohjelma: Kohti oikeudenmukaista ja kestävää ihmiskuntapolitiikkaa. Luonnon taloudellisuus painopisteeksi.
2009 Pakolaisten vastaanottamisesta syntyviä kuluja aletaan laskea osaksi kehitysyhteistyöbudjettia ennätysmäärin. Käytäntöä pidetään OECD:ssa kyseenalaisena, ja Suomen toimenpide nähdään monien mielestä tilastokikkailuna.
2010 Kehityspoliittinen kansalaisyhteiskuntalinjaus.
Suomen kehitysyhteistyöbudjetti on 1074 miljoonaa euroa, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Bruttokansantuloon suhteutettuna se tarkoittaa 0,56 prosenttia, mikä sekin on suurin osuus sitten vuoden 1992.
2012 Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma: johtoajatuksena ihmisoikeusperustaisuus.
2014 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön määrärahat nousevat 114 miljoonaan euroon, noin 13 % varsinaisesta kehitysyhteistyöstä. Samana keväänä Suomi leikkaa jälleen kehitysyhteistyömäärärahoja.
—Kepan itseopiskeluympäristö, Antti Turakka